Kentällä tarvitaan sinua!

Moikka jäsenet,

Kun kirjoitin tähän blogiin viimeksi, tuumin että seuraavan kirjoituksen teen sitten kun on jotain mukavaa ja positiivista asiaa kerrottavaa työelämästä. Tässä on nyt sitten ollutkin aika pitkä tauko ja edelleen sitä positiivisuutta saa aika syvältä kaivaa. Ehkä kuitenkin sellainen asia, että ainakin vähävaraisempi väki alkaa pikkuhiljaa heräämään siihen todellisuuteen, että nyt mennään kohti syvempää kurjuutta ja lujaa.

Myös liitot ja SAK ovat valpastuneet ja ryhtyneet ponnekkaasti vastustamaan hallituksen toimia, tämäkin on hyvä asia. Se olisiko tähän pitänyt herätä aikaisemmin ja panostaa enemmän vaaleja edeltävään aikaan on turhanaikaista jälkiviisastelua ja onkin parempi keskittyä tulevaan.

Enkä myöskään lähde nyt puimaan sitä, miten kaukana hallituksemme maailma on meidän todellisuudestamme ja kuinka absurdeja heidän lausuntonsa ja toimensa ovat. Eiköhän jokainen hiukankaan todellista arkea elävä duunari, opiskelija tai työtön sen muutenkin ymmärrä.

Sen sijaan pohdin hiukan ammattiosastomme paikkaa tässä kaikessa.
Aivan liian usein kuulee sanottavan, että miksi liitto ei tee sitä tai tätä, tai jos tekee, niin ainakin tekee sen väärin. Ja sama juttuhan se on ammattiosaston kanssa, toki pienemmässä mittakaavassa. Mutta kun sen liiton ei pitäisikään tehdä vaan jäsenten. Jäsenten pitää sanoa mitä ajattelevat, valita henkilöt johtamaan ja toimia aktiivisesti.

Miekkarissa toimitsija huutelee mikkiin ja pari aktiivia heiluttaa kylttejä, he tekevät parhaansa mutta silti tämän jälkeen joku kysyy miksi muutosta ei tullut? Olisiko tullut, jos siellä olisi ollut 1000 aktiivia? Huudetaan lakkoa, kun se vihdoin julistetaan, niin työpaikalta kävelee ulos pari jäsentä ja luottis, sekä muutama sitkeä ja tiedostava aktiivi jäävät lakkovahdeiksi. Sitten valitetaan, kun ei saanut enempää liksaa. Olisikohan tullut enemmän, jos edes puolet porukkaa olisi liittynyt mukaan.

Tässä mielestäni tulee nyt se ammattiosaston rooli esiin. Osaston pitää olla lähellä työpaikkoja ja meidän pitää panostaa ihmisten aktivointiin. Tarvitsemme toki uusia jäseniä ja siihen pitää panostaa, mutta pelkkä suuri massa jäseniä ei riitä, jos emme saa aktiiveja. Tarvitsemme ihmisiä, jotka ovat valmiita tarttumaan toimeen, liittymään lakkoon tai tulemaan mukaan miekkariin ja mitä kaikkia tehtäviä asian ympärillä ikinä onkaan.

Meidän tulee järjestää tapahtumia ja koulutuksia, joilla saamme jäsenet oivaltamaan, kuinka tärkeässä asemassa jokainen yksilö itse on, kun lähdemme torjumaan heikennyksiä ja rakentamaan tasavertaista työelämää uudestaan.

Liitto tai ammattiosasto eivät voi tehdä asioita jäsenen puolesta, jäsenten on yhdessä tehtävä asioita omasta puolestaan. Tämä sitten muodostaa ammattiosaston ja liiton, jotka ovat se ulospäin, työnantajalle näkyvä osa meidän yhteistä työtämme.

Oletko sinä ajatellut mitä voisit tehdä oman itsesi ja työkavereidesi eteen? Jos olet, niin hyvä. Jos aloit nyt ajattelemaan asiaa, niin se ei ole ollenkaan myöhäistä, otat vain yhteyden meidän toimistomme Tiinaan ja homma lähtee eteenpäin. Jokaiselle löytyy jotain omaan aikaan ja jaksamiseen sopivaa puuhaa. Jos et juuri nyt ehdi mukaan, niin olet valmiina sitten kun tapahtuu.

Ja kyllä välillä jotain kivaakin yhdessä keksitään, ei aktiivisen työelämän pidä pelkkää taistelua olla.